Yhden vanhemman taloudet

[Pirpana]

Vaikuttaako teidän yhteydenpito lasten isiin, että onko isillä uusi suhde vai ei? Onko yhteydenpito yhtä tiivistä huolimatta siitä?

Mä en ole tietoinen, onko exälläni uutta naista, onko ollut koko aikana... Mulla itsellä ei ole ollut mitään suhdetta koko aikana, erosta yli pääseminen vei tosi kauan, kun en itse sitä halunnut tai osannut edes odottaa tapahtuvaksi...

Puhuttu asiasta ollaan, että jos jotain kerrottavaa tulee, niin siitä kerrotaan kun on ajankohtainen.. itse ajattelen, että olisi ajankohtainen siinä vaiheessa kun suhde vakavaksi muuttuu tai kun lapsi on tulossa mukaan kuvoihin...

En tiedä exäni elämästä juurikaan paljoa, ainakaan tuossa kohtaan eli en voi olla varma puhuuko totta yms.

Tämä asia on monesti mietityttänyt, että miten sitten asiat menee, muuttuuko välit/yhteydenpidot yms. ja miten kerrot suhteesta exälle jne.

Miten muilla??

[Pirpana]

Tuli mieleen, että jos joku haluaa jutella ja vaihtaa ajatuksia muutenkin kuin tässä, niin ilman muuta saa laittaa YV:tä

[Aurinko]

Näillä pakkasilla olisi ihan kiva, jos olisi toinen hoitamassa myös asioita, kun ei oikein tee mieli juosta hoitamassa asioita ja viemässä ja tuomassa lapsia, kun on niin kylmä! Muutenkin välillä väsyttää, kun saa tehdä kaiken itse, mutta on siinä puolensakin, että saa kaikesta päättää itse

[dim]

Ja kun lapsi sairastuu, olisi kanssa kiva jos olisi joku muukin... jotenkin ikävää sitten soitella ihmisille että hei, lähtisitkö sieltä monen kilometrin päästä bussilla tänne käymään kaupassa mulle kun ei päästä ulos
Usein näkee ja kuulee ihmisten sanovan, että kun puoliso tekee vaikka pitkää päivää töissä niin sitä on sitten kuin yksinhuoltaja. Ei muuten ole. On ihan eri asia tehdä aina kaikki itse... ei voi odottaa, että joku muu heittää roskiksen ulosmennessään tai katsoo lapsia sen verran että pääsisi suihkuun.

Olen monesti miettinyt, että mitähän sitten kun eksä pariutuu uudestaan. Toivon, että ei ota ainakaan mitään mustasukkaista rouvaa. Itsekään en voisi ajatella uutta kumppania joka ei siedä yhteydenpitoa eksääni.

[Aurinko]

dim: Toi on kyllä niin totta! Ei sitä voi ymmärtää, jos ei itse joudu tekemään oikeesti ihan kaikkea. Onneksi mulla on apua suht lähellä sairasteluja varten, mutta en mä voi siihenkään täysin 100% luottaa. Joskus voi tulla se päivä, että ollaan kaikki kipeenä kotona eikä kukaan pääse auttamaan.

[Pirpana]

Toi on kyllä niin totta! Ei sitä voi ymmärtää, jos ei itse joudu tekemään oikeesti ihan kaikkea.

Niin totta!!!!


Olisi se kiva, kun olisi toinenkin mukana arjessa.. ei tarvis kaikkia tehä yksin ja yrittää pärjätä tilanteesta kuin tilanteesta... ja nuo sairastelut, niistähän sitä mietittävää tuleekin.. varsinkin jos pitäs kauppaan päästä tms. mulla ei täällä ole sukulaisia apuna ja alussa en tuntenut ketään.. nyt onneksi on tutustunut ihmisiin ja on muutama sellainen jolta vois apua pyytää, siis ihan naapureissa on pari tosi ihanaa auttavaista ihmistä. Mä vaan olen huono pyytään apua, vaikka ois kuin pakottava tarve ja tämä koskee ihan lapsen isääkin.. mutta eipä näistä mikään ole 100% apu hädän hetkellä, ei naapurit/kaverit tai lapsen isäkään. Mutta pärjätty on aina jotenkin.

Ja tämä, että olen huono pyytään apua lapsen isältäkin, niin siksi, koska olen joskus joutunut jotain pyytään ja on se ollut sitten mit tahansa.. Niin siitä saa sitten kuulla valitusta tai sitten kuulostaa vaikealta auttaa, vaikka pystyisi.. ja vaikka kyseessä olisi hänen oma lapsi..

[Pirpana]

Ja olispa kiva näillä pakkasilla (mitä tuntuu jatkuvan) kun olisi toinenkin apuna.. Kiva kun puet hulluna vaatetta päästäksesi käymään lähikaupassa, tulet kotiin ja huomaat, että ei olekaan kaikkia tarvittavia, kun oli suunnitelmissa leipoa! Ei oikein huvita taas pukea vaatteita päälle ja lähteä uudelleen tytön kans hakemaan paria vaivaista juttua kaupasta.. no, jos ei kerran tänään, niin odotellaan huomista aamua, jos exä sattuis aamulla käymään, niin pääsen sitten yksin.. eli leipominen siirtyy siis ainakin huomiselle..

[Melissaa]

Me erottiin 4 vuotta sitten... Näihin 4 vuoteen on paljon mahtunut.
Ensimmäisen puolivuotta exä otti vaan esikoista hoitoon, kun kuopus oli tissivauva, ei isin tisseistä olisi varmaan paljon herunut .
Sitten tuli paljon menoja...saattoi mennä 4-5 viikkoa ettei nähnyt lapsia ollenkaan. Meillä on välimatkaa 100km, joten ei ihan parin tunnin vierailuja illasta....
Exä alkoi seurustella, alkuun kaikki meni hyvin, tapasin exän uuden ja hän vaikutti oikein mukavalle, kunnes hänen oikea luonteensa paljastui. Hän puhui mm. yhteisille tuttavillemme, että minä pahoinpitelen lapsiani ym. Osteli lapsuilleni uusia vaatteita, kun hänen mielestään tyttöjä ei pueta aina vaaleanpunaisiin ja poikien vaatteissa ei saa olla pelottavia pääkalloja... Exälle tästä sanoin, että jospa hieman rauhoittelisit... Ex joutui sairaalaan ja lääkehöyryissään soitteli, kertoi jättävänsä tyttöystävänsä ja tämä exän exäkin minulle sitten soitteli ja itki puhelimeen kuinka tämä yhteinen exämme on p*ska jätkä (ja minuahan kiinnosti).
Minä löysin uuden. Exästä tuli heti huippu isi. Alkoi päivittäin soitella minulle, että haluaa puhua lasten kanssa (ennen tätä ei ollut tapahtunut). Välimme paranivat, koska jos hoitoaikoihin tuli muutosta hän oli valmis mihin tahansa olihan hän NIIIIIIIN hyvä isi. Noh....jatkuihan sitä pari kuukautta...puhelut vähenivät ja loppuivat kokonaan, joskus se saa jostain inspiraation soittaa, ehkä kerran kahdessa kuukaudessa...ehkä...
Exän koko perhe on minua vastaan, joten mitään teetä ja sympatiaa sieltä ei heru. Minä olin perheen rikkoja, minä olen meidän perheemme hajoittanut (joo, kyllä tuntuu katkeralle) Lasten mummo sieltä tapaa lapsia 1-2 kertaa vuodessa, ei muuten pidä yhteyttä. Lasten täti pitää exääni talutushihnassa (ja piti jo suhteemme aikana) hänen sanansa on laki (mutta ei minulle). Jouduin hänestä tekemään lastensuojeluilmoituksen aikanaan, kun oli antanut 5-vuotiaan lapseni juoda siellä kaljaa (selitys: "se oli vaan ykköstä, eikä juonu kun pohjat") sen jälkeen ollaan poliisi kuulusteluissa ja käräjillä istuttu, syytteitä ollaan minua vastaan nostettu 4, mutta oikeuden mukaan (enkä itsekkään myönnä mitään väärää tehneeni) olen syytön kaikkiin syytöksiin.

Tämän hetkinen tilanne on se, etten halua antaa lapsiani isälleen, koska exä vie lapset vain siskolleen hoitoon ja siellä ei ole mitään sääntöjä, ei päivärytmiä, humalaisia ihmisiä, lapset saavat pelata mitä haluaa, saavat katsoa mitä ohjelmia haluaavat yms. Laki ei vain anna minulle vaihtoehtoja, lasten isällä on oikeus tavata lapsiaan, ja sossussa tehdyssä sopimuksessa on että lapset isällään jokatoinen viikonloppu... Olen siis väsyneempi taistelemaan lasteni puolesta, kuin muuhun elämään....