Kokemuksia keskenmenosta

[linnea78]

Aloitanpa tällaisen aiheen.

Täällä todettiin keskeytynyt km joulukuun alussa, piti olla rv 8, mutta kehitys oli pysähtynyt rv 6. Pientä vuotoa (ei veristä) oli omien laskujen siitä lähtien, kun kehitys oli pysähtynyt, mutta ei muuta. Sydänääniä ei ehditty nähdä ja kemiallinen tyhjennys onnistui hyvin, vuotoa kesti 12 päivää ja nyt eka kierto aluillaan km:n jälkeen, onneksi ei venynyt kuin n. viikolla.

Toipumista on helpottanut varmasti se, että meillä on jo ihana pikkuinen ja syli ei ole tyhjä. Kamala kokemus kuitenkin, vaikka alussa keskenmeno tulikin. Sitä on kuitenkin niin raskaana siitä lähtien, kun ne kaksi viivaa ilmestyvät...

Nyt uuteen yritykseen ja mietityttää, miten seuraava raskaus menee, jos/toivottavasti kun raskaaksi tullaan. Ihan kuin miettimällä voisi asiaan vaikuttaa tai se auttaisi.

[Musha85]

Koin tuulimunan viime heinäkuussa. Olin n. 6viikolla kun alkoi tiputtelu vuoto, kävin lääkärissä, eivät osanneet sanoa syytä. Sanoivat että voi olla harmitonta tai sitten... Ehdin 7:lle viikolle kun alkoi runsaampi vuoto, oli viikonloppu ja ilta.. Päätin että nyt lähdetään päivystykseen. Siellä ultrattiin ja todettiin että siellä on vain ruskuaispussi muttei pikkuista :/ Sain lääkkeen ja pari lääkettä mukaan kotiin. Sain siis lääkkeellisen tyhjennyksen. Raju vuoto alkoi heti seuraavana aamuna, supistelin ja kaikki raskausmateriaali tuli ulos. En tarvinnut kaavintaa. Vauva oli odotettu, kauhea pettymys se oli..

Vaikka eihän siellä lasta ollut, mutta koin sen lapsen menetyksenä, käsittelin asian keskenmenona. Sairaalassa hoitaja yritti lohduttaa että onhan sulla sentään yksi lapsi, että en ole lapseton..

[bluevanilla]

Itsellä todettiin keskeytynyt keskenmeno toukokuussa 2008.Viikkoa oli kasassa melkein 11.Lääkkeellisesti tyhjennettiin.Se meni aika kivuttomasti.Tuntuu että tajusin asian kunnolla vasta myöhemmin.Kamala kokemus Tasan vuosi tuosta eteenpäin niin sylissä oli hartaasti odotettu kolmas vauva

[sartsukka]

On jo omasta aikaa mutta muistissa on. 03 kesällä. rv 13 oli np-ultrassa kaikki okei. Pian sen jälkeen sain oudon fiiliksen ja alkoi kummalliset kivut.Eka raskaus ku oli olin pihalla mutta nyt tiedän supisteluiksi.Nooh, siin si alkoi vuotoakin pientä kunnes oli pakko mennä lääkäriin ja kuollut pikkuinen siellä oli.Käynnistys suppoja sain jokusen ja "synnytin" pienen pienen pienen jo ihmiseltä näyttävän pojan.rv 16.

[miinukka]

Mulla on takana kaksi keskenmenoa, lapsettomuustaustan lisäksi. Ikään kuin lapsettomuudessa ei olisi ollut tarpeeksi taakkaa kannettavaksi ja sen takia muutenkin stressasi alkuraskauksia. Kahden keskenmenon jälkeen neljäs raskaus oli kyllä henkisesti(kin) rankka, synnytykseen saakka joka vessakäynnillä jännitti löytyykö pöksyistä verta ja tarkkaili oireita ja vauvan liikkeitä vainoharhaisesti.

[Arde]

Meillä on takana 11 keskenmenoa.
Esikoisen ja kakkosen välissä sain kaksi alkuraskauden keskenmenoa. Ne oli sikäli "helppoja" että olin vain hämmästynyt siitä että tulin raskaaksi, esikoinen kun sai alkunsa lapsettomuushoidoilla.
Kakkosen jälkeen sainkin sitten ison kasan keskenmenoja. 3 sain ennen kuin hakeuduimme takaisin hoitoihin ja hoitojen aikana tulin raskaaksi 5 kertaa. Yksi oli kohdunulkoinen joka "imettiin" tuubasta, 3 oli itsestään, alkuunsa kesken menneitä ja viimeinen oli sitten se josta syntyi kaksoset. Jokainen menetys oli hyvin vaikea, tuntui toivottomalta että uudelleen ja uudelleen saimme toivoa joka sitten kuitenkin vietiin pois. Kaksosten odotusta menetykset varjostivat, toisaalta toivat myös sellaista taisteluhenkeä, että minähän nautin, niin kauan kuin mahdollista.
Kaksosten jälkeen koin vielä kaksi menetystä jotka vain voimistivat sitä tunnetta, että perheemme on valmis nyt. Menetykset nostivat niin voimakkaasti koko kaksosten odotusta edeltäneen raskaan jakson mieleen etten koe pystyväni enää käymään läpi yhtään keskenmenoa.

[vesseli]

Meillä 1 todella myöhäinen keskenmeno esikoistamme odottaessa vuonna 2006 rv 22+3...eli rajamailla kohtukuoleman kanssa mut luokittelivat keskenmenoksi..
Meidän pojallamme ei ollut kaikki hyvin- sen me saimme tietää muutamaa viikkoa aiemmin-kasvunhidastumaa-testailtiin ja tutkittiin vaikka mitä-kromosomit oli puhtaat ja ruumiinavauksessa selvisi että pojallamme oli erittäin harvinainen verisuonistopoikkeavuus-aortan kaaressa ahtauma ja vasen reisivaltimo lähes kokonaan tukossa..Ihme että selvisi noille raskausviikoille asti...Nyt meillä on kaksi ihanaa ja elävää lasta-poika0907 ja tyttö 0409..Raskausajat olivat todella raskaita niin henkisesti kuin fyysisesti..jos ei ollut pelkoa niin oli jotain kremppaa ja päin vastoin..Sydämessä iso aukko ja enkeli matkassamme aina

[Maria]

Meillä on esikoisen jälkeen ollut 3 keskenmenoa. Ensimmäinen tuli ilmi np-ultrassa rv 12+risat, kehitys oli loppunut viikolla 8+jotain. Päivän olin sairaalassa, tehtiin lääkkeellinen tyhjennys mikä onnistui hyvin. Illalla pääsin kotiin. Tämän jälkeen tuli kaksi melko varhaista keskenmenoa viikoilla 7 ja 8. Nämä vuosivat itsestään pois eikä ollut tarvetta käydä missään. Kolmannen jälkeen menin tutkimuksiin ja todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, johon sain lääkityksen. Muuta "vikaa" ei todettu missään tutkimuksissa mitä tehtiin. Tällä hetkellä menossa oleva raskaus on ensimmäinen lääkityksen aloittamisen jälkeen ja toistaiseksi näyttää hyvältä. Tukena myös asa-lääkitys rv 36 asti.

[Jenttu]

Kaksi alkuraskauden (rv alle 8) keskenmenoa takana, ensimmäinen ennen esikoista 06/2006 ja toinen vuosi sitten 02/2009. Molemmissa vuoto alkoi spontaanisti ilman ennakkokipuja Varmuudeksi antoivat molemmissa Cytotecit suun kautta.

[Annuski]

Ainoan keskenmenoni koin pariviikkoa sitten rv20+6 neljättä lastani odottaessani. Spontaanisti alkoi verenvuodolla ilman kipuja, tai ennakko varoituksia tulevasta. Fyysisesti toivuin nopeasti, henkisesti olen ollut tuuliajolla. Onneksi on ihana Aviomies ja isommat lapset ympärillä pitämässä jalat tukevasti maassa kiinni. Patologin papereita kovasti odottelen että saisi jonkin selityksen tapahtuneesta.

[Annuski]

Sen verran tiedämmenyt, että pienemme oli pieni poika ja pieni viikkoihin nähden. Pieni oli ollut täysin kunnossa, mutta istukka ei. Kaikkia mahdollisia verikokeita on nyt otettu minusta, mutta niistäkään ei ole löytynyt mitään poikkeavaa. Mitään ei olisi voinut tehdä toisin, että raskaus olisi onnistunut ja pieni heinähattu olisi selvinnyt.

[Kaaos]

Marraskuussa 2007 rv16+ käväisin ultrassa neuvolassa koska huomasin vessakäynnin yhteydessä verituhrua. Ultrassa löytyi eloton sikiö, en tiedä mitä viikkoja vastasi, ei mittailtu.
Omin silmin kehitykseltään aika lähellä tuota kuuttatoista, koosta en osaa sanoa. Sain lähetteen sairaalaan seuraavaksi päiväksi. Saman päivän iltana hiukan ennen puolta yötä tulivat lapsivedet spontaanisti, ja samantien muuttuivat todella runsaaksi verenvuodoksi. Ambulanssikyydillä sairaalaan ja siellä nukutuksessa kaavinta. Sikiötä ei löydetty joten syytä keskenmenoon ei saatu selville.

muoks. Selkeytetty tekstiä

[sandra]

Oma kokemukseni on aika kaamea ja voi hirvittä heikompia lukioita.. JOTEN VAROITAN!

Se menee näin. Kesällä 2005 olin onnellisesti raskaana ja työskentelin raksalla. viikolla 10 ja olin serkkuni kanssa reissussa kun tuli sellainen tunne kun olisi alkanut menkat. No vessassa tutkittuani tajusin että "valkovuotoa"?? tuli aika runsaasti. No ei siinä sen kummempaa. Parin päivän päästä olin isännän kanssa kaupungilla äippävaate ostoksilla ja taas tuo sama tunne tuli. Ja eikun taas vessaan asiaa tutkimaan, mutta tällä kertaa se olikin verta, ja reilusti. No hätääntyneenä paukuttamaan neuvolantädin ovea joka sattui olemaan vielä paikalla vaikka oli perjantai ja kello jo melkein 4. No eihän se täti muuta kun sano että voi olla harmitonta tai ei. katsellaan. Kotiin lepään ja vuorokauden siinä makoilin ja vuoto lakkasi eikä mitään ollut viikkoon. Kun se yht äkkiä alko töissä uudestaan. tällä kertaa niin että verkkaritkin oli ihan veressä, soitin neuvolaan ja käski lepäämään. onneksi taas oli perjantai. Koko vuorokauden lepäsin ja taas kaikki meni ohi. Viikko siinä taas kului ilman ongelmia kun jälleen perjantaina alkoi tiputella niukasti, siis todella niukasti joten en edes hätääntynyt. kunnes sunnuntaina alkoi ihmeelliset poltot, jotka nyt tiedän supistuksiksi. veren vuoto ei kiihtynyt. Kivut rupesi illalla olemaan aikamoiset joten päätin lähteä päivystykseen. Ja nyt pääsemme siihen kauhu osaan!

Päivystyksessä oli kesäsijainen pohjanmaalta, MIES! Käski minut sisään, ukko ei saanut tulla ultrahuoneeseen (tämä kaikki oli siis päivystyksessä ei naistentautien polilla tms.). Mies ultrasi ja totesi juuri näin; Sinulla on keskenmeno laita vaatteet takaisin päälle. Tässä on puhelinnumero mihin soitat kuukauden päästä ja varaat jälkitarkastusajan. Siis voitteko kuvitella. No minä hain laskun vastaanotosta ja lähdin kotiin. Kaikki meni ihan ok yön yli, pientä kipuilua ja tihkumista, ei sen kummempaa. Kunnes aamulla helvetti pääsi valloilleen. Menin vessaan kun yht äkkiä alkoi todella todella kamalat poltot, edes "oikean" synnytyksen poltot ei ole ollut niin kamalia. Makasin vessan lattialla ja kärvistelin vuoroin pöntöllä, vuoroin suihkussa. askeltakaan en saanut otettua ja puhelin oli toisessa huoneessa enkä päässyt sinne. Mies oli töissä, eikä naapurissa ketään. Huusin ja itkin ja kouristelin lattialla. verta tuli todella paljon ja hetkittäin joku kökkökin. Kunnes yht äkkiä tunsin ponnistamisen tarvetta ja ähkin pöntölle. Ja sinne se lumpsahti, vauvani, jonka vauvaksi kyllä tunnisti, vaikka todella pieni ja ei niin valmiin näköinen ollutkaan. Kuitenkin. no minä siinä jatkoin itkemistä ja ponnistelua ja kouristelua koko päivän ja apua en saanut. Pönttöä en halunnut vetää kun muruni oli sielä. Ukko tuli kotiin ja tajusi missä kunnossa olen. siinä vaiheessa ei enää sattunut, eikä niin kamalasti vertakaan tullut, mutta vessasta en pois tullut. itkin vain pöntöllä enkä kyennyt puhumaan. isäntä tuli vessaan ja veti vessan!!!! kuvitelkaa.
No meille tästä kaikesta aiheutu parisuhteeseen aikamoisia alamäkiä, mutta ne on asia erikseen.

Mutta minä kun olin tyhmä ja luotin sinisilmäissesti lääkärin sanaan en sitten enää lähtenyt lääkäriin koska olo oli jo parempi. Varasin sitten sen ajan kuukauden päähän jälkitarkastukseen. Ja kaikki oli ok. Mutta voin kertoa että aikamoiset lääkäri ja synnytys kammot jäi tästä kokemuksesta. Läääristä on tehty valitus ja hän ei enää tälläisiä tarkastuksia tee. mutta mutta.. mitään siis emme tiedä miksi näin kävi tai mikä oli syy.. kamalaa se silti oli..

Mutta hengissä ja yhdessä olemme ja meillä on kaksi ihanaa tyttöä. Ja oikean ensimmäisen synnytyksen jälkeen ei enää tarvinnut pelätä. Enkä ees kipulääkkeitä tarvinnut kakkosen synnytyksessä. Sen verran on kova kipukynnys tuon kokemuksen jäljiltä. Aina hoen itselleni että kun siitä selvisin selviän tästäkin. Näillä mennään.. Vieläkin nousi kyyneleet silmiin kun tätä muistelin. Mahdollisimman vähän olen kenellekkään asiasta puhunut, joten ehkä tämä tekikin hyvää minulle

Pahoittelen mahdollisisa kirjoitus virheitä tai katkoksia. Korjaan tekstin kun kerkiän taas

[Tittelintuure]

Marraskuussa 2007 rv16+ käväisin ultrassa neuvolassa koska huomasin vessakäynnin yhteydessä verituhrua. Ultrassa löytyi eloton sikiö, en tiedä mitä viikkoja vastasi, ei mittailtu.
Omin silmin aika lähellä tuota kuuttatoista. Sain lähetteen sairaalaan seuraavaksi päiväksi. Saman päivän iltana hiukan ennen puolta yötä tulivat lapsivedet spontaanisti, ja samantien muuttuivat todella runsaaksi verenvuodoksi. Ambulanssikyydillä sairaalaan ja siellä nukutuksessa kaavinta. Sikiötä ei löydetty joten syytä keskenmenoon ei saatu selville.

Sikiötä ei löydetty ?! Jos oli edes vähänkään lähellä viikkoja niin miten tämä on mahdollista, kun sikiön pitäisi olla jo lähemmäs 20cm?

[Kaaos]

Marraskuussa 2007 rv16+ käväisin ultrassa neuvolassa koska huomasin vessakäynnin yhteydessä verituhrua. Ultrassa löytyi eloton sikiö, en tiedä mitä viikkoja vastasi, ei mittailtu.
Omin silmin kehitykseltään aika lähellä tuota kuuttatoista, koosta en osaa sanoa. Sain lähetteen sairaalaan seuraavaksi päiväksi. Saman päivän iltana hiukan ennen puolta yötä tulivat lapsivedet spontaanisti, ja samantien muuttuivat todella runsaaksi verenvuodoksi. Ambulanssikyydillä sairaalaan ja siellä nukutuksessa kaavinta. Sikiötä ei löydetty joten syytä keskenmenoon ei saatu selville.

Sikiötä ei löydetty ?! Jos oli edes vähänkään lähellä viikkoja niin miten tämä on mahdollista, kun sikiön pitäisi olla jo lähemmäs 20cm?

Se on edelleen mysteeri, papereissakin lukee vain "Sikiötä ei löydetty, viikkoja ei voida arvioida. Äitiysneuvolan arvio sikiön iästä epävarma, saattoi vastata viikkoja". Verenvuoto oli runsasta, sekä kotona, ambulanssissa että sairaalassa. Olen tätä nyt sen kohta kolmisen vuotta pähkinyt ja en keksi muuta kuin että sikiö oli pienempi kuin viikot, ja oli jossain sen veren seassa.
Edelleen ihmettelen miksei elotonta sikiötä sen enempää mittailtu äitiysneuvolassa, liekö sitten ultraajan kokemattomuus syynä. Tosin en tiedä onko tapanakaan näin tehdä keskeytyneissä?
Ja siis tuota ennen ravattu ultrissa kolmesti, viimeksi viikoilla 13+3 jolloin oli ikäänsä vastaava sikiö elossa.